Tapahtumat

Haveristen sukuseuran puheenjohtaja Paltamossa 26.7.2020, kuva Anu Piironen
Vuosikokouksen puheenjohtaja Veikko Haverinen 26.7.2020, kuva Anu Piironen.
Martta, Pirkko ja Urpo Haverinen soutamassa Kirkkoveneessä Paltamossa 25.6.2020, Kuva Anu Piironen.
Raino Haverinen, Martti Haverinen ja Kangasniemen Veikko Haverinen Paltamossa 26.7.2020, kuva Anu Piironen.
Maija Marja-Leena Haverinen juhlassa Paltamossa 25.6.2020, kuva Anu Piironen.
Kuulantyönnön miesvoittajat Mauno, Martti ja laukaalainen Veikko Haverinen.
Kuulantyönnön naisvoittajat Pirkko, Liisa ja Kirsti Paltamossa 2020, kuva Anu Piironen.
Tikkakisan miestensarjan voittajat Harri, Veikko, Urpo Paltamossa, kuva Anu Piironen.
Tikkakisan naistensarjan voittajat Martta, Pirkko ja Maija Paltamossa, kuva Anu Piironen.

 

Haveristen sukuseuran Kesäpäivät Paltamossa:

Haveristen sukuseura ry:n hallituksen organisoima sukukokous oli tänä vuonna Kainuun Opistolla, Paltamossa. Kesäpäivillä noudatettiin hyvin perinteistä linjaa tikka-ja kuulantyöntökisoineen. Vaaramaisemiin tutustuminen sukulaisten ohella vei ihmiset myös kirkkovenesoutuun ja suvun vanhojen asuinsijojen muistomerkille. Sukujuhlilla kuultiin etä-luento dna-testauksesta./AP

Jättiläisenmaan maisema, kirkkovenesoutu, vanhat asuinsijat

Anu Piironen

Haveristen sukuseura vietti kaksipäiväisiä Kesäpäiviä Kainuun Opistolla, Paltamon Mieslahdessa 25.-26.7.2020.

Sukutapaaminen alkoi lauantaina sukuviirin nostolla kansanopiston pihamaalla. Päivä oli pilvinen ja tuulinen, mutta sateeton.

Perinteiset tikkakisat ja kuulantyöntökisat jakautuivat miesten -ja naistensarjoihin. Sporttimeininki on mainio elämäntapa ja ihan hyväksi havaittu myös yhteishengen lämmityksessä.

Rento kisameininki sai ihmiset orientoitumaan leppoisasti Kesäpäivien alkuun. Kohtaamaan oman suvun muita, Haveristen vaiheista kiinnostuneita. Eri ikäisiä ja eri puolilta maata tulleita.

Lauantain sporttikisojen jälkeen, ennen päivällistä kirkkovenesoutajat lähtivät aikamoisten vaahtopäiden joukkoon Oulunjärvelle. Takaisin palattuaan hekin olivat taatusti yhtä kokemusta rikkaampia.

Toinen ryhmä lähti katsomaan Haveristen muistolaattaa suvun ensimmäisille asuinsijoille Melalahteen.

Kolmas ryhmä, johon tulin kutsutuksi suuntasi Paltamon Jättimaahan ihailemaan maisemia Kivesvaaralle, 293 metrin korkeuteen merenpinnan yläpuolelle. Harmi, että sää oli pilvinen, muuten panoraamanäkymä olisi ollut huikaiseva.

Harmaista pilvistä huolimatta, vaaramaisema sykähdytti sieluani. Eipä liene ihme, että 1878 Kajaanin Paltaniemessä syntynyt Eino Leino on kasvanut lyyrisyyteensä upeissa Oulujärven maisemissa.

Paltamon alueelta on muuten löytynyt monenlaisia kivilajeja. Jättiläisenmaan Kivesvaaran laelle on koottu kiviä ihan ulkoilmanäyttelyksi asti.

Luonnonilmiöistä suomalaisille vieraammat maanjäristyksetkin on mainittu koetun Paltamossa, vuosina 1626 ja 1902.

Jättimaahan liittyy hengenjättiläisen ja lyyrikon Eino Leinon lisäksi myös kolme muuta jättiläistä. Nämä kolme pituudeltaan jättiläisiksi luokiteltua miestä ovat Pitkä-Taneli Kajanus 247,5cm, Moilas-Lauri 246,3 cm ja Väinö Myllyrinne 251,4cm. Heillä kaikilla on juuret Paltamon ja Puolangan seudulla. Erikoisen pitkinä ihmisinä he kaikki ovat päätyneet Euroopan ja Amerikan sirkuksiin.

Paltamon sukukokouksesta jäi mieleeni myös Jättiläisenmaassa sijaitseva, mainio Birdhouse Hotel, Lintutalo Hotelli. Lintutalot on rakennettu hulppeaan vaaramaisemaan ja korkealle. Ihan honkapuiden latvusten tuntumaan. Siellä olisin mieluusti yöpynyt takkatulen loimussa. Kesäyön kauneutta suuresta ikkunasta katsellen.

Saattaahan tuon arvata, että Kainuun opistomajoituksen hintaan verrattuna yö lintutalossa olisi ollut lähes kolminkertainen. Siispä......siis.....nukuinpa hyvin kuitenkin Kainuun opiston risaisissa, mutta puhtaissa lakanoissa. Toivoen, että Paltamon Martta-yhdistys paikkaisi opiston riekaleiset pussilakanat tai Leijona -tai Rotary-yhdistys lahjoittaisi uudet.

Pyhäaamuna sade lakaisi Kainuun opiston kukkaset, maat ja mannut. Sade taukosi kuitenkin ennen seppeleenlaskua. Laskimme valkoiset liljat ja lippusiniset krysanteemien kukat sotaan lähteneiden muistomerkille, opiston takapihalla.

Pidimme samalla hiljaisen hetken heinäkuussa vakavaan sairauteen menehtyneelle, sukuseuran jäsenelle, Teppo Haveriselle.

Martti Lutherin, ”Jumala ompi linnamme”-virsi soi sateen jälkeen Haveristen laulamana. Kävimme myös Paltamon kirkossa pyhäaamun ehtoollismessussa, jossa laukaalainen Veikko Haverinen luki Raamatun jakeita.

Sunnuntain lohisoppalounaan jälkeen siirryimme luokkahuoneeseen kuuntelemaan Ari Kolehmaisen etä-esitelmää suvun asuinpaikoista ja dna-testauksen merkityksestä sukututkimuksissa.

Päivän päätti vuosikokous, jossa oli monenlaista ajankohtaista asiaa. Sukuseuran kehittäminen ja uuteen Haveristen Kirja II sekä Pyällyspuu-lehteen liittyvät asiat herättivät vilkasta keskustelua.

Kesäpäivien kisat on nyt kisailtu ja sukujuhlat on juhlittu. Haveristen sukuseuran Kesäpäivät 2020 osoittivat, että olemme hyvin traditionaalisilla linjoilla. Silti olemme tehneet jo pitkän digiloikkauksen uuteen aikaan ja kehitymme kaiken aikaa ajanhengessä.

Sukuseuran uusi hallitus kokoontuu syksyllä ja alkaa kehittämään edelleen toimintaa. Kaiken tarkoituksena olisi saada lisää jäseniä ja ennenkaikkea nuoria, rohkeita ja innovatiivisia Haverisia messiin@nu piironen, 2020

 

Syyskuu 2020

Ei tapahtumia
Syyskuu 2020
36 1 2 3 4 5 6
37 7 8 9 10 11 12 13
38 14 15 16 17 18 19 20
39 21 22 23 24 25 26 27
40 28 29 30

RSS