Haveristen sukuseuran kesäpäivät suvun alkulähteillä

Reilut neljäkymmentä Haveristen sukuun kuuluvaa ympäri Suomea ja kolme USA:sta kokoontui Savonlinnan Anna Catharina hostelliin kesäpäiville. Kokouspaikasta parikymmenen kilometrin sisällä löytyvät suvun eri haarojen lähtöpaikat. Kerimäen, Kesälahden ja Tohmajärven Haveristen lähtöpaikka on Enonkosken Simanalan kylän Haverila.

Kuhmon sukuhaara on lähtenyt Kainuuta kohti Rantasalmen Ahvensalmelta. Ennen jumalanpalvelusta kunnioitettiin sankarivainajia seppeleenlaskulla ja jumalanpalveluksessa Veikko Haverinen luki päivän tekstit. Kirkkoreissulla pysähdyttiin Enonkosken Simanalassa Haverilan tilan kohdalla katsomassa suvun lähtöpaikan maisemia.

Haveriset levittäytyneet Savosta Karjalaan ja Kainuuseen

1500-luvun verokirjoissa Haverisia ei löydy muualta kuin Enonkoskelta ja Rantasalmelta. Enonkosken Haverilasta suku levisi muualle Kerimäelle. Lauri Haverinen (syntynyt noin 1650) muutti Kiteelle, josta poikansa Jaakko Haverinen (syntynyt noin 1680) muutti Kesälahdelle. Tohmajärveltä ensimmäisenä löytyy Lauri Haverinen (syntynyt noin 1650). Kiteeltä Haveriset kuihtuivat hiljalleen pois. Kuhmon sukuhaara liittyy Kainuun asuttamiseen. Kainuuseen muuttajille luvattiin 1500-luvun puolivälissä kolmen vuoden verovapaus. Haveriset eivät olleet mukana ensimmäisessä muuttoaallossa 1552 vaan seuraavassa, jossa Kauppi eli Jaakko Haverinen (syntynyt noin 1517) muutti Paltamon Melalahdelle Oulujärven rannalle. Tällä hetkellä Haverinen sukunimi on Suomessa reilulla 2 500 ja ulkomailla vajaalla sadalla henkilöllä.

Kesäpäivillä sukuasiaa, kisailuja ja rentoa yhdessäoloa

Kesäpäiviin kuului perinteisesti aloituksena suvun viirin nosto ja sen jälkeen kisailtiin kuulantyönnössä sekä tikanheitossa. Sukututkimuksen tilanteesta ja suvun alkutiloista piti sukututkija Ari Kolehmainen luennon. Luento avasi hyvin Haveristen suvun alkutaivalta. Samalla näyttää siltä, että suku on vahvasti suomalainen juuriltaan. Kolehmainen toi esityksessään esille, että normaalin asiakirjojen lisäksi tarvitaan DNA-tutkimusta, jolloin näiden tulosten yhdistämisellä saadaan paras tulos. Tehdyt DNA-tutkimukset ovat antaneet lisätietoa suvun vaiheista ja vielä olisi tarvetta lisätutkimuksiin tarkennusten saamiseksi. Hän totesi myös, että DNA-tutkimus on luotettavaa, halvimmat DNA-testit ovat ns. ”serkkututkimuksia”, jotka antavat listoja sukulaisuuksista ja kalliimmat testit antavat sukututkimukseen tietoa geenimuutoksista ja niiden ajankohdista, jos testi on isälinjalaiselta. Isälinjainen tarkoittaa, että testattava on miespuolinen ja hän periytyy mahdollisimman pitkälti isän puolen miespuolisista. Illalla paikalliset virtuoosit Kosonen ja Susitaival ilahduttivat kesäpäivien osallistujia kansanmusiikkikonsertillaan.

Amerikkalaisia Haverisen suvun jäseniä mukana

Pohjois-Minnesotasta läheltä Kanadan rajaa saapuivat Vicki Grahek (omaa sukua Haveri) poikansa vaimon Gigin sekä hänen tyttärensä Asran kanssa. He osallistuivat innolla kesäpäivien ohjelmaan. Vickyn isoisä Esko Tobiaanpoika Haverinen muutti Amerikkaan 1900-luvun alkuvuosina. Vicki arveli, että sukunimen nen-pääte tippui pois jo maahantulokirjauksen yhteydessä. Suku on Amerikassa asunut ja muuttanut USA:n pohjoisosien Oregonin, Montanan ja Minnesotan osavaltioissa. Monet ovat työskennellee kaivoksiin liittyvissä töissä. Vickin seuru sopeutui aikaeroon hyvin ja heitä ihmetytti, kun koko yön on valoisaa. Etukäteen heitä oli varoiteltu, että suomalaisilta ei saa kysellä henkilökohtaisia asioita ja he ovat ujoja. Heidät yllätikin se, että kuinka hyvin heidät on otettu vastaan ja kuinka avoimesti heille kerrotaan suvun sekä omista asioista. Vicki totesikin, että on kuin olisi kotiin tullut ja maisematkin ovat hyvin samanlaiset kuin Minnesotassa, jossa on samat pääpuulajit ja paljon järviä. Käydessämme Haukivedessä uimassa, kertoi hän, että heillä haukea syödään, kun se kalastetaan jään alta, muina aikoina se on roskakala.