Muistokirjoitus Teppo Haverinen

MAANVILJELIJÄ Teppo Haverinen kuoli 77-vuotiaana sairauden nujertamana Kuhmon terveyskeskuksessa 17. heinäkuuta 2020. Hän oli syntynyt Kuhmossa  29. syyskuuta 1942.

Teppo syntyi Lauvuskylän Lapiovaaralle viisilapsiseen maanviljelijäperheeseen Matti ja Kerttu Haverisen pojaksi. Tepon jälkeen perheeseen syntyi vielä neljä lasta lisää.

Sotavuosien jälkeen perheessä oli paljon tehtävää ja niin pojat pääsivät mukaan tukkimetsään ja tilan töihin avuksi jo pienestä pitäen tyttöjen tehdessä kotitöitä. Töitä oli tilalla paljon vieden kaiken vapaa-ajan, joskus yöunetkin. Teppo kävi 1960-luvulla tekemässä töitä myös Ruotsin Eskilstunassa, traktoritehtaalla, jonne haettiin ahkeria nuoria työmiehiä Suomesta.

Teppo sai jo nuoresta pitäen kuulla paljon musiikkia, kun hänen kotiinsa Lapiovaaralle hankittiin ensimmäisten joukossa radio ja televisio. Tepon äiti Kerttu oli kova laulelemaan töitä tehdessään ja verenperintönä siirtynyt laulun lahja auttoi Teppoa elämän monissa vaiheissa pitämään positiivisen elämänkatsantonsa. Hän kuului Lauvuksen laulaviin isäntämiehiin jo perustamisesta lähtien. Lisäksi hän lauloi mielellään erilaisissa tilaisuuksissa ja juhlissa.

Nuorena miehenä Teppo nautti tanssilavoilla käymisestä yhdessä veljiensä kanssa sekä Nurmeksessa että Kuhmossa.

Kuhmon Kelolla syksyllä 1968 hän tapasikin nuoren, viehättävän Sylvin. Pian tapaamisen jälkeen nuori pari muutti Espooseen, jossa Teppo teki töitä rakennuksilla Kuusisaaressa ja Sylvi kaupan kassana. Pian vietettiinkin Tepon ja Sylvin häitä keväällä 1969. Samana vuonna syntyi myös pariskunnan ensimmäinen lapsi, Jari. Muut lapset Tarja, Pasi, Terttu, Heikki ja Senja syntyivät kymmenen vuoden sisällä tästä, joten vipinää ja vilskettä nuorella pariskunnalla riitti. 

Metsän- ja karjanhoito tulivat Tepolle tutuksi jo nuoruusvuosina, eikä siis ollut yllätys, että Teppo yhdessä nuoren vaimonsa kanssa halusi jatkaa isänsä kotitilaa. Näin heistä tuli jatkajat jo neljännessä polvessa sukutilalle.

Lapiovaaralla alkoi tapahtua monia uudistuksia; tehtiin iso navettaremontti 1970-luvulla sekä talon mittava peruskorjaus 1980-luvulla. Lisäksi Tepon ansiosta vaaralle rakennettiin turkisnahoittamo sekä kaksi turkistarhaa, joissa sinikettuja oli parhaimmillaan lähelle 100kpl.

Ideoita tilan kehittämiseksi Tepolla riitti; hän kokeili maatilan pitämisen ohessa myös lohien kasvattamista sekä sienien keräämistä ja jatkojalostamista. Lisäksi Lapiovaaran juustomaidot olivat kysytty tuote varsinkin Kuhmon Lepokynnään hoitokodissa ja Sylvi-vaimon ruisleivät maalaispuodissa.

Tämän lisäksi Teppo oli mukana monissa eri tapahtumissa kylällä; Lauvuksen kyläyhdistys järjesti milloin kotiseutujuhlaa, äitien päivien juhlia,  hiihtoretkiä, hiihtokilpailuja tai pesäpallo-otteluitakin. 

Lasten kouluttaminen ja kasvattaminen oli tärkeimpiä asioita Tepolle ja Sylville. He olivat valmiita kuskaamaan lapsiaan niin harrastuksiin kuin opintokaupunkeihinkin; milloin muuttokuormien ja milloin erilaisten juhlien muodossa.

Tilan elämä hiljeni 1995, kun viimeinenkin lapsi muutti pois kotoa.

Sylvi alkoi voida huonosti ja menehtyi pitkälliseen tautiin keväällä 2003. Samana vuonna kuoli myös Tepon sekä myös Sylvin äiti. Silloin Lauvuskylän kyläyhteisö osoitti hienosti, miten yhteisöllisyys voi auttaa suuressa surussa. Tepolle tehtiin villasukkia, joku toi leipää ja joku taas kävi siivoamassa. Lisäksi laulut kaikuivat sekä Lapiovaaralla että karaokessa. 

Teppo löysi elämänkumppanikseen Hilkan vuonna 2004. Hilkka oli reipas, elämänmyönteinen nainen Suomussalmelta. Yhdessä he jatkoivat elämää kalastellen, retkeillen luonnossa, sauvakävellen ja tavaten ystäviään ja lapsiaan perheineen. Teppo sai myös tutustua Hilkan kautta uusiin ihmisiin Suomussalmella, löytäen sieltä ystäviä niin Suomussalmen kirkkokuoron kuin seurakunnan vapaaehtoistoiminnankin kautta. Lisäksi Hilkan suvusta tuli kuudentoista vuoden aikana Tepolle hyvin tärkeä.

Teppo oli rehti, suoraselkäinen ja voimakastahtoinen mies, joka kiinnostui uusista ihmisistä ja asioista. Tämä näkyi erityisesti siinä, että hän piti ahkerasti yhteyttä sukuunsa,  lapsiinsa ja lastenlapsiinsa.

Hän halusi vielä vanhoina päivinään toteuttaa rakkaan haaveensa  ja niin  hän alkoi hommaamaan kotivaaralle upeaa hirsisaunaa vuonna 2012. Hän toteutti haavettaan yhdessä kylältä palkatun puusepän sekä sisaruksista perheineen koostuvien talkoolaisten voimin. Viimeisenä keväänään 2020 nuorimman tyttärensä muutettua vaaralle alkoi rakentaminen edetä kertaheitolla eteenpäin. Sauna nimettiin Tepon toiveesta Teppolaksi jääden muistuttamaan vaaralle ahkerasta ja kaikille hyvää tahtovasta miehestä.

Teppoa jäävät kaipaamaan lapset, lastenlapset, muut sukulaiset ja laaja joukko hänen ystäviään.

Terttu Raudaskoski,

Tepon keskimmäinen tytär