Sukuseuran Kesäpäivillä Kiteellä yllättävän paljon pikkuväkeä

30.7.2018

Kaikkein pienin Haveristen jälkeläinen on Ritva Vatajan Joel pojan tytär Elle.
Kaikkein pienin Haveristen jälkeläinen on Ritva Vatajan Joel pojan tytär Elle.

Veljekset Esko ja Pekka Haverinen nostivat sukuviirin salkoon.@nupii
Veljekset Esko ja Pekka Haverinen nostivat sukuviirin salkoon.@nupii
Esko Haverinen ja Kirsti Kärnä jakamassa urheilukisan palkintoja.@p
Esko Haverinen ja Kirsti Kärnä jakamassa urheilukisan palkintoja.@p
Huuhkaja Bubo Bubo Kitee Zoon kotimökillään.@nupii
Huuhkaja Bubo Bubo Kitee Zoon kotimökillään.@nupii
Kesäjuhlassa lauloi Pentti Ojajärvi kitaran ja mandoliinin säestyksellä.
Kesäjuhlassa lauloi Pentti Ojajärvi kitaran ja mandoliinin säestyksellä.

Haveristen sukuseuran Kesäpäivillä oli perinteisiä kisalajeja, leppoisaa yhdessäoloa, trubaduurin soittoa ja laulua, karaokea, tanssia, kylpylävisiittejä, Kiteen eläintarhakierroksia sekä maittavaa sapuskaa.

Haveristen sukuseura vietti kaksipäiviäisiä Kesäpäiviä Matkailukeskus PajarinHovissa Kiteen Puhoksella. Osallistujia tämän kesän kokoontumisessa oli reilusti yli 50, mutta reilusti alle sata.

Iloisena laitoin merkille pikkuväen osallistumisen jopa kolmessa sukupolvessa sukujuhlaan. Kesäjuhlilla oli imeväisikäisiä, päiväkoti-ikäisiä, koululaisia ja nuoria aikuisia pitkästä aikaa useita. Sukuseuran ukkoutumisen ja akkautumisen huolen voi siis näillä näkymin lakaista romukoppaan. Uusia Haverisia ja Haveristen jälkeläisiä syntyy maailmaan tuomaan tullessaan suvun jatkuvuutta ja elämän onnenpipanoita. 

Kiinnostusta siis oman suvun asioihin alkaa jälleen olla. Jos ei vielä liene ihan 80-90-lukujen taitteen sukututkimusbuumin tasolla, mutta uutta versovaa ja uusien sukupolvien innostumista sukuasioihin kuitenkin.

Mikäpä olisi mukavampaa kuin tutustuttaa omaakin pikkuväkeä sukupuun oksiin kivan yhdessä tekemisen ja yhdessäolon kautta.

PajarinHovin takapihalta pääsi Kiteen eläinpuistoon, jossa valtava karhu ja ilves köllöttelivät tassut oikosenaan omilla reviireillään. Joutsenet, fasaanit, ankat, sorsat ja kyyhkyset viihtyivät aidatulla lammikollaan. Varis kävi näyttämässä kalkkunoille kuinka kattoverkon reiän läpi laskeudutaan aitaukseen ja solahdetaan samantien takaisin taivaalle. Naalit ja siniketutkin näyttivät tyytyväisiltä mökkiensä pihapiirissä. Tupsuhäntäiset degut makoilivat eläintalossa muurahaiskeoksi naamioituneina ja liikkumattomina. Kasassa niitä lienee ollut ainakin 20. 

Kesäpäivillä oli perinteiset mittelöt naisten ja miesten sarjoissa tikkakilpailussa ja kuulantyönnössä. Lapset osallistuivat kilpailuun myöskin ja tyyli oli vapaa kuin se Haveristen Kesäpäivillä vain olla voi.

Pentti Ojajärven juhlamusisointi oli vekkulimaista ja huumorintäyteistä.

Kesälahden kirkossa käynti sujui nopsaan Arto Luukkaisen(äiti Kaija Haverinen ) kuljettamalla pikkubussilla. Sukuseuran puheenjohtaja Esko Haverinen ja varapuheenjohtaja Veikko Haverinen laskivat ehtoollismessun jälkeen seppeleen sankarihaudoille. 

Kiitoksia Kesälahden sukuhaaralle hyvin suunnitellusta ohjelmallisista Kesäpäivistä. Sananmukaisesti kesäpäivät ne olivatkin. Sillä aurinko helli kesähelteissä juhliin tulleita.

 

Hyvää kesän jatkoa.

Terveisin Anu Piironen/Pyällyspuu